Kirja-arvio: Venäläiset tilikirjani on mainio kotimainen chick lit-dekkari

KIRJA: Anniina Tarasovan kirjoittama rikosromaani Venäläiset tilikirjani (2018, Gummerus)


JOSKUS elämä tarjoaa hauskoja yllätyksiä. Posti toi odottamatta ja pyytämättä kustantajan lähettämän ennakkokappaleen Anniina Tarasovan kotimaisesta esikoisromaanista Venäläiset tilikirjani, mutta vielä suurempi yllätys oli, että kirja osoittautui erinomaiseksi. Minulla oli oikein rattoisaa uutuuden parissa, ja sellaisesta tulee kuulkaa hyvä mieli!

Luokittelisin Tarasovan esikoisen dekkariksi, vaikka siinä ei yhtään poliisia esiinnykkään. Mystisten tapahtumien keskellä ja selkeiden rikosten äärellä kirjassa ollaan.

Venäläiset tilikirjani käynnistyy heti ja napakasti. Kesä Aurajoen rannoilla on hehkeimmillään, kun kolmikymppinen tilintarkastaja Reija Wren jättää Turun taakseen ja suuntaa firman työkomennukselle Venäjälle. Koto-Suomeen jää hääkutsujen fonttia pohtimaan Reijan säntillinen poikaystävä Veli-Pekka, jonka mielestä tämän olisi paljon järkevämpää luoda uraa rajan sillä puolen. Kunnianhimoisella ja urakeskeisellä Reijalla on kuitenkin haaveita ja unelmia, ja ne hääjututkin vähän ahdistavat.

Pietari ja venäläinen kulttuuri ovat Reijalle ennestään tuttuja, mutta uusi työtehtävä konsernin sisäisenä tarkastajana sikäläisessä tytäryhtiössä tarjoaa sitäkin enemmän yllätyksiä. Mapit häviävät, printit eksyvät ja kadonnut muistikirja löytyy silppurista. Joku ei halua, että utelias Reija sukeltaa liian syvälle firman tileihin. Siitäkään ei pidetä, että hän kyselee liikaa yrityksen jäljettömiin kadonneen juristin perään.

Kaikenlaista hämmentävää ja vaarallistakin tapahtuu, ja Reijasta alkaa tuntua, ettei kehenkään voi luotaa. Ja sitten kuvioihin vielä palaa myrkyllinen, mutta vastustamaton mies Reijan menneisyydestä.

Juuri ilmestynyttä Venäläiset tilikirjani-dekkaria lukee sujuvasti ja siis ilokseen. Reija on mukavan uskottava, monivivahteinen ja ristiriitainen päähenkilö. Hänellä on ongelmallinen isäsuhde, mystinen äitisuhde ja ainakin jonkinasteinen sitoutumiskammo. Reija tekee virheitä ja vääriä valintoja, eikä hän ole läheskään aina kiva ihminen.

Pietarissa Reijalle sattuu ja tapahtuu, mutta mahdollisuuksien rajoissa. Reija ei ole mikään ihmenainen eikä nyt olla jamesbondissa, vaan kyllä noinkin voisi oikein huonolla tuurilla käydä. Se tuo kirjaan uskottavuutta. Lukunäytteen löydät tästä.

Venäläiset tilikirjani on Anniina Tarasovan esikoiskirja.

Tietenkin Venäläiset tilikirjani on puhtaasti viihderomaani ja selkeästi dekkari, mutta se on myös parasta suomalaista chick litiä*, johon tähän mennessä olen törmännyt. Ihan ollaan sujuvuudessa Liane Moriartyn ja Jojo Moyesin keskivertotekstien tasolla.

Taustatiedoissa Reijaa on verrattu Helen Fieldingin chick lit-klassikoista tuttuun Bridget Jonesiin,  mutta sitä en kyllä allekirjoita. Reija ei ole Bridgetin tavoin höpsö ja holtiton oman elämänsä komedienne, vaikka välillä vähän tahallisesti tai tahattomasti kömpelö onkin. Paljon enemmän Reijalla on yhteistä Sujata Masseyn luoman Rei Shimuran kanssa. Molemmat ratkovat rikoksia vieraassa kulttuurissa, sekaantuvat vääriin miehiin ja juhlivat välillä railakkaasti. Tarasova  onkin avoimesti kertonut olevansa Rei Shimura-fani.

Omassa kirjassaan Anniina avaa Masseyn tavoin kiehtovalla tavalla vierasta kulttuuria ulkopuolisesta näkökulmasta. Hän vie lukijan eloisalle matkalle Pietarin kaduille ja Nevan rannoille, opettaa vaivihkaa sikäläisen arjen yksityiskohtia, tapoja ja erikoisuuksia suomalaiselle lukijalle. Tarasova onnistuu taitavasti välittämään myös venäläisiä tuoksuja, ääniä ja makuja. Vangitsevaa.

Anniina Tarasova kertoo kirjan jälkipuheessa työstäneensä tekstiään syksystä 2010 lähtien, ja se kyllä näkyy viimeistellyssä lopputuloksessa. Yllätyin kirjailijan taustatietoja lukiessani: helsinkiläinen Anniina Tarasova (s. 1985) ei ole ammattikirjoittaja. Hän on kasvuyritysjohtaja, jolla on sosiologin ja ekonomin koulutus. Tarasovalla on sekä venäläisiä, karjalaisia että hämäläisiä sukujuuria, ja hän on myös itse työskennellyt Pietarissa.

Jos jostain pitää nillittää, niin valitetaan nyt sitten siitä, että liki 470-sivuinen tarina aavistuksen hajoaa loppua kohden ja menettää samalla osa jännitteestään. Ilmiö on sangen yleinen näissä nykydekkareissa, jotka jostain syystä ovat järjestään paisuneet tiiliskiviksi.

50 sivua vähemmän olisi todennäköisesti tässäkin tapauksessa ollut enemmän, mutta hyvin tämän jaksoi lukea näinkin.

On todella epäreilua vonkua lisää, vaikka esikoinenkin on vasta juuri ilmestynyt. Haluaisin silti kovasti lukea myös Reijan tulevista seikkailuista. Onhan tässä hänelle vielä Venäjää ja Eurooppaa valloitettavaksi.

Käväisi myös mielessä, että kirjalle saattaisi hyvinkin löytyä markkinoita myös venäjäksi ja/tai englanniksi käännettynä. Venäläiset tilikirjani on poikkeuksellisen moderni, urbaani ja kansainvälinen suomalainen teos, joten mikä ettei.

____________
KILPAILU: Olen huono arpajaisissa, mutta nyt kävi niin onnekkaasti, että voitin sattumalta Facebookin Dekkariryhmän kilpailusta tuplakappaleen Venäläiset tilikirjani -dekkarista. Arvon sen ma 5.3.2018  kaikkien niiden kesken, jotka ovat siihen mennessä vastanneet tämän blogin kommenttikentässä oikein kinkkiseen kysymykseen: Mikä on kirjan päähenkilön nimi? Voittokirja on pehmeäkantinen ennakkokappale. Onnea arvontaan!

____________

Tästä voit kuunnella Yle Puheen erittäin kiinnostavan haastattelun, jossa Anniina Tarasova kertoo suomalaisen ja venäläisen työkulttuurin eroista.

*Chick lit =modernin naisen elämän ongelmia humoristisesti ja kevyesti käsittelevä kaunokirjallisuus (Wikipedia)

(Blogin materiaali: Kustantaja lähetti ennakkokappaleen.)