Liikunta: Päiväkävelyllä Pirunpellossa - Spitaalijärvelle vie ihana polku

Sateella Spitaalijärvelle kannattaa vaeltaa kumisaappaissa.

Mikä: Lauhanvuoren kansallispuisto
Missä: Kauhajoen ja Isojoen rajalla Etelä-Pohjanmaalla
Milloin: No aina. Keväällä, kesällä ja syksyllä kansallispuistossa voi kävellä ja talvisin hiihtää. 1982 perustetusta  kansallispuistosta löytyy useita eri mittaisia reittejä. Lisätietoa niistä löytyy osoitteesta www.luontoon.fi/lauhanvuori.


Myönnetään. En erityisemmin innostunut, kun serkkulikat kaksi vuotta sitten ehdottivat suvun naisten vuotuisen liikuntatapaamisen järjestämistä Spitaalijärvellä. Kuulosti aika kolkolta.

Annoin onneksi ympäripuhua itseni, sillä Spitaalijärvellä oli upeaa. Niin upeaa, että menimme sinne viime viikonloppuna uudelleen. Toukokuun alussa 2014 paistoi ihanasti aurinko, mutta nyt satoi hiukan. Ei haitannut yhtään.

Lauhanvuoren kansallispuistossa kaatuneet puut saavat rauhassa maatua luontoon.

4,6 kilometrin mittainen, helppokulkuinen ja tasainen kävelyreitti kivijadalta Spitaalijärvelle on osin polkua, osin pitkospuita. Viime lauantaina siitä selvisi kyllä lenkkitossulla, mutta ei ihan kuivin jaloin. Kumpparit olivat kivemmat, sillä niillä saattoi loiskutella lätäköissä eikä tarvinnut harppoa pitkospuilla. Reitti Spitaalijärvelle on selkeä ja välillä viitoitettukin, eli eksymisen mahdollisuutta ei juuri ole.

Spitaalijärvelle johtavan reitin pitkospuita ollaan parhaillaan uusimassa.

Sekä kivijadan että Spitaalijärven vieressä on parkkipaikka, joten huoltojoukot heittivät meidät autolla kivijadalle ja ajoivat sitten makkaranpaistoon Spitaalijärvelle. Jos koko porukka reippailee, reitin voi toki hyvin kulkea myös edestakaisin.

Kärpät viihtyvät hyvin kivijadan koloissa.

Kävelyreitti alkaa vaikuttavasti kivijadalta, joita on kansan suussa pirunpelloiksikin kutsuttu. Nykyään kuivalla maalla ja syvällä  metsän keskellä sijaitseva kivijata on muinainen rantakivikko. Alkunsa se on saanut jäätikön irrottamasta ja mukanaan kuljettamasta sekalaisesta maa-aineksesta, jossa on ollut seassa poikkeuksellisen suuriakin lohkareita.

Kun viimeisimmän jääkauden jäämassat alkoivat sulaa 10 000 vuotta sitten, alue oli veden peitossa. Kun maa alkoi kohota ja vedenpinta laskea,  nykyinen jata paljastui veden alta. Tyrskyt huuhtoivat mukaansa hienojakoisen aineksen, ja jäljelle jäivät suurimmat lohkareet. Vuosituhansien vieriessä ne hioutuivat toisiaan vasten pyöreiksi veden ja jään voimasta.

Luonnon omaa värikarttaa voi vain ihaillen hämmästellä.

Vaikka kävely Spitaalijärvelle on vain vajaan viiden kilometrin mittainen, mahtuu sen varrelle hyvin monenlaista luontoa. Karun kivijadan jälkeen luvassa on muun muassa suota, mäntykangasta ja kirkasvetisiä metsäpuroja.

Mikä kakkasi pitkospuille?

Vaikka vähän satoi, kieltäydyimme Katja-serkkuni kanssa kiirehtimästä Spitaalijärvelle: tämän tästä piti pysähtyä tutkimaan jotain kasvia, käpälänjälkeä (saattoi hyvinkin olla karhun, vaikka niiden näkemistä alueella pidetäänkin epätodennäköisenä) tai kakkakikaretta. Kettu oli selvästi herkutellut jäniksellä.

Puron pohjasta pulppuaa lähteitä.

Ja sitten piti tietysti pitää tauko ihastuttavalla purolla ja hämmästellä sen pohjassa pulputtavia lähteitä. Kraanavesi sai mennä, kun koukkasin sen tilalle juomapulloon jääkylmää, kristallinkirkasta lähdevettä.

Purotaimenia ei tällä kertaa näkynyt.

Melkein kaksituntiseksi venähtänyt ihana kävelyretki päättyi Spitaalijärven rantaan. Nimen kaiku on suotta kolkko, sillä sen viesti on itse asiassa positiivinen: venäläisten ruhtinaidenkin kerrotaan aikoinaan lääkinneen itseään Spitaalijärven ihosairauksiin tepsivällä kuuluisalla "parannusvedellä". Parantavan vaikutuksen arvellaan johtuneen veden happamuudesta (pH noin 4,7), joka taas todennäköisesti johtuu hiekkakivestä liuenneesta piihaposta.

1860-luvun nälkävuosina Spitaalijärvi ehdittiin jo kuivatakin, mutta se palautettiin entiselleen 1950- ja 1960-luvun taitteessa. Nykyään järvellä pesivät muun muassa telkkä ja tavi, ja siinä elää ahvenkanta.

Näin kauniina avautui Spitaalijärvi toukokuussa 2014, viime viikonloppuna oli sateisempaa.

Spitaalijärveltä löytyvät retkeilijän riemuksi ja virkistykseksi sekä makkaranpaistopaikka että keittokatos. Polttopuitakin on. Hädälle löytyy helpotus puuceestä, ja telttailla voi järven vastarannalla. Parkkipaikalta pääsee järvelle myös pyörätuolilla.

Kansallispuistossa saa poimia sieniä ja marjoja, mutta siellä ei saa metsästää eikä kalastaa.

Makkaraa paistaessa voi tähyillä Spitaalijärven vastarannalle.

Kun olimme hyvällä ruokahalulla ahmineet kisamakkarat ja vaahtokarkit Spitaalijärven rannalla, kosteus alkoi viimein hiipiä iholle. Ei enää tehnyt mieli pulahtaa Spitaalijärveen. Onneksi majoituspaikassa oli palju lämpimänä. Mahtava oli päiväkävely, tälläkin kertaa!

Kisaruusu virkistyi lätäkössä ja kulkija metsäpolulla .

Metsähallituksen julkaiseman Lauhanvuoren-Hämeenkankaan luontomatkailualue - tiedotuslehden voit lukea tästä.