 |
| Kerro minulle jotain hyvää on julkaistu äskettäin myös leffapokkarina. |
KIRJA: Jojo Moyesin kirjoittama viihderomaani Kerro minulle jotain hyvää (Gummerus, 2015)
Muistan kyllä, että aloin lukea junassa brittikirjailija Jojo Moyesin viihderomaania Kerro minulle jotain hyvää (Me Before You, 2012), kun se ilmestyi suomeksi alkuvuodesta 2015. Ihan kivalta se alkusivujen perusteella vaikutti, mutta sitten tuli jotain akuutimpaa, ja kirja jäi lukematta.
Aika moni muu sen kyllä luki, sillä Moyesin kansainvälinen läpimurtoromaani oli jo ennen elokuvan ensi-iltaa myynyt maailmalla yli viisi miljoonaa kappaletta. Leffaa odotellessa minäkin kaivoin bestsellerin nyt pinosta luettavaksi.
Kirjan päähenkilö ja pääasiallinen kertoja on 26-vuotias brittityttö Louisa Clark. Hyväsydäminen ja ystävällinen alisuorittaja viihtyy vaatimattomassa ja turvallisessa elämässään pikkukaupungissa, jonka turistivetonaulana on suuri linna. Sitten Lou menettää työnsä lähikuppilan tarjoilijana. Hänen pientä palkkapussiaan tarvitaan kuitenkin kipeästi kotona, joten Lou hakee hätäpäissään töitä neliraajahalvaantuneen miehen henkilökohtaisena avustajana.
35-vuotias Will Traynor on menettänyt muutamassa sekunnissa koko menestyvän, liikunnallisen ja aktiivisen elämänsä ja ärhentelee nyt pyörätuolissa tuskaisena, itsetuhoisena ja turhautuneena. Kun Lou ja Will kohtaavat, kummankin elämä muuttuu lopullisesti. Will huomaa pian originellisti pukeutuvan avustajansa olevan pohjimmiltaan suorasanainen ja nokkela nuori nainen, joka on jämähtänyt elämään pientä ja ahdasta elämää. Mies alkaa yllyttää, ärsyttää ja kannustaa naista laajentamaan reviiriään ja tarttumaan haasteisiin. Lou taas tekee kaikkensa saadakseen Willin kadonneen elämänhalun palaamaan.
 |
| Kerro minulle jotain hyvää oli Jojo Moyesin kansainvälinen läpimurtoromaani, |
Moyes tekee yllättävän realistisessa ja todentuntuisessa kirjassaan osuvia havaintoja elämästä ja perhesuhteista. Yhteiskuntaluokkien väliset erot Britanniassa paljastuvat hyvin, kun yläluokkainen Will ja työväenluokkainen Lou vertailevat kokemuksiaan. Kun Lou sanoo, ettei heidän tilanteensa ole mikään My Fair Lady, korjaa Will sen Pygmalioniksi.
Etukäteen arvelutti, voiko neliraajahalvaus olla viihderomaanin aihe. Kerro minulle jotain hyvää kuitenkin onnistuu haasteessa. Kirja ei ole vähääkään imelä, tekopirteä tai mauton. Pyörätuoliin sidotun neliraajahalvaantuneen todellisuutta ja arkisia haasteita kirja avaa informatiivisesti, joskaan ei kovin laajasti.
Kerro minulle jotain hyvää on paksu, mutta helppolukuinen viihderomani, joten turha sille on itseään suurempia merkityksiä antaa. Samalla se on kuitenkin myös hyvin kaunis, koskettava ja monella tavalla ajattelua avartava kirja. Romaani johdattaa huomaamatta ja hellävaraisesti pohtimaan niitä suuria elämän ja kuoleman kysymyksiä, joita yleensä välttelee viimeiseen asti.
 |
| Tarina jatkuu Jojo Moyesin uutuusromaanissa. |
Jojo Moyes on kirjoittanut Loun ja Willin tarinalle myös itsenäisen jatko-osan After You (2015). Suomeksi se ilmestyi alkuvuodesta nimellä Jos olisit tässä (Gummerus, 2016). Aion kyllä ehdottomasti lukea myös sen, kunhan toivun tästä ensimmäisestä kirjasta.
 |
| Elokuvaversion pääosissa ovat Emilia Clarke ja Sam Claflin, |
ELOKUVA: Thea Sharrockin ohjaama Kerro minulle jotain hyvää (Me Before You, 2016). Pääosissa Emilia Clarke, Sam Claflin, Janet McTeer, Charles Dance ja Brendan Coyle. Parhaillaan elokuvateattereissa.
Kirja oli maailmalla niin suuri menestys, että siitä on nyt tehty myös elokuva. Britanniassa se sai ensi-iltansa kesäkuun alussa ja meillä 8. heinäkuuta. Thea Sharrockille elokuva on esikoisohjaus.
Yleensä kirjailijat kai pidetään mahdollisimman kaukana teostensa filmatisoinneista. Jojo Moyes on kuitenkin itse tehnyt myös elokuvan käsikirjoituksen. Onneksi. Uskoakseni juuri siksi leffa on niin uskollinen kirjalle ja samalla myös lukijalle. Elokuvaversio on toki erilainen kuin kirja, mutta siinä on onnistuttu säilyttämään romaanin henki ja sielu.
Myös näyttelijävalinnat ovat osuneet aivan nappiin. En muista ennen nähneeni elokuvaa, jonka kaikki roolihahmot olisivat omalla tavallaan sympaattisia ja myötäelettäviä olematta kuitenkaan ärsyttäviä, Voi olla, etteivät elokuvan päähenkilöiden esittäjät näytä ihan samoilta kuin kirjaa lukiessaan on omassa päässään kuvitellut, mutta heidät kaikki tunnistaa heti osiinsa juuri oikeiksi.
Louta näyttelevä Emilia Clarke tunnetaan parhaiten tv-sarja Game of Thronesin tuimana ja lumoavana lohikäärmeiden äitinä Daenerys Targaryeninä. Loun roolissa hän on isoine reippaine hymyineen tyystin erilainen, mutta aivan ihana. Pirates of the Caribbean: Vierailla vesillä -elokuvasta ja Nälkäpeli-leffoista tuttu Sam Claflin onnistuu olemaan vastustamattoman hurmaava ja piikikkään sietämätön Will, vaikka näyttelee pelkällä päällään. Parhaiten Absolutely Fabulous -kulttikomediasarjan Patsyn roolista Suomessa tunnettu Joanna Lumley tekee herkullisen pienen osan Alicia-morsiamen kummitätinä.
Moyesin kirjassa on paljon visuaalisia, kuvallisesti elokuvaa ajatellen antoisia elementtejä: linna, kartano ja eksoottinen lomakohde. Kun elokuvaa katsoo, tuntuu kuin koko kirjasta tuttu maailma heräisi eloon.
Ja sitten ovat tietenkin hyvin originellisti pukeutuvan Loun hirveän ihanat asut, jotka lienevät olleet puvustajalle joko kamala painajainen tai hulluttelun paikka.
 |
| Loun (Emilia Clarke) omaperäiset asut tuovat hilpeyttä elokuvaan. |
KIRJA VAI ELOKUVA? Nyt täytyy kerrankin sanoa, että molemmat. Vajaa kaksituntinen elokuva ei tietenkään voi paneutua aiheeseensa yhtä syvällisesti ja laajasti kuin liki 500-sivuinen kirja. Kirja on vakavampi,terävämpi ja taustoittavampi, elokuva taas kirjaa eloisampi, vauhdikkaampi ja hilpeämpi.
Kunnes ei sitten enää olekaan. Kannattaa varata Nessuja mukaan teatteriin. Perhepakkaus.
Elokuvan trailerin voit katsoa tästä:
Kommentit
Lähetä kommentti