Elokuva-arvio: La La Land hengailee kliseiden keskellä

La La Landin päärooleissa ovat Emma Stone ja Ryan Gosling.

ELOKUVA: Damien Chazellen ohjaama alkuperäismusikaali La La Land (La La Land, 2016). Pääosissa Emma Stone ja Ryan Gosling. Parhaillaan elokuvateattereissa.

Joulukuussa Yhdysvalloissa ensi-iltansa saanut La La Land on jo ehditty julistaa yhdeksi viime vuoden parhaista elokuvista. Palkintojakin on sadellut. Äskettäin elokuva rikkoi elokuvien Golden Globe -ennätyksen nappaamalla itselleen peräti seitsemän  Kultaista maapalloa, ja parhaillaan sillä on yksitoista Bafta-ehdokkuutta.

Odotukset ovat siis korkealla, mutta onko leffa sitten niin valtavan hyvä? Minusta ei ole.

La La Landia on tituleerattu romanttiseksi musikaalidraamakomediaksi, mutta itse löydän siitä komediaa hyvin vähän. Elokuva ei ole hauska eikä minusta kovin romanttinenkaan. Musikaalisävelmätkin ovat keskinkertaisia. Se Kultaisella maapallolla parhaana elokuvakappaleena juuri palkittu City of Stars on pikemminkin perusnätti ja perinteinen korvamato kuin  oikeasti hyvä biisi. Voit kuunnella sen tästä:


La La Land kertoo kahdesta nuoresta aikuisesta, jotka tavoittelevat unelmiaan Los Angelesissa. Mia (Emma Stone) yrittää läpimurtoa näyttelijänä, mutta on oikeasti barista. Sebastian (Ryan Gosling) taas on omasta klubista haaveileva jazzpianisti, joka oikeasti pimputtaa joululauluja ravintolassa rahasta. Nuo kaksi kohtaavat usein, mutta sattumalta, joten ei se mikään äkkirakastuminen ole.

Ja siinäpä se juoni sitten suurin piirtein olikin. Jotenkin hajanaisessa ja ryhdittömässä elokuvassa hengaillaan paljon ja käydään normikeskusteluja. On kuin elokuvan 31-vuotias ohjaaja ja käsikirjoittaja Damien Chazelle (elokuva Whiplash) olisi vain kirjannut muistiin omaa arkeaan. La La Landia onkin ylistetty juuri siitä, ettei se ole perinteistä musikaaliglitteriä. No jaa, minusta välillä mennään kyllä jo ankean puolelle.

Sanotaan, ettei elokuvatähtiä enää synny, ja se saattaa olla totta.  Ajan henki on, että niin television kuin elokuvienkin esiintyjiin pitää voida samastua. Se  kyllä nyt onnistuu. Eivät Ryan Gosling ja Emma Stone mitenkään huonoja rooleissaan ole, he ovat vain tavallisia, työtään tekeviä näyttelijöitä. Kanadalaisessa Goslingissa (mm. elokuva Drive) on sentään vähän karismaa, amerikkalaisessa Stonessa (The Amazing Spider-Man -leffat) ei sitten yhtään. Molemmat myös laulavat keskinkertaisesti.

Seb (Ryan Gosling) ja Mia (Emma Stone) kohtaavat toistuvasti, mutta sattumalta  Los Angelesissa.

Keskeisessä roolissa elokuvassa on myös Los Angeles.  Arvelen, että La La Land on saanut kotipaikkalisää siksi, että kaupunki on pullollaan ihmisiä, jotka myös tavoittelevat unelmiaan ja siis elävät Mian ja Sebastianin ainaisen epävarmuuden sävyttämää elämää. Monet noista ihmisistä varmasti samastuvat elokuvan päähenkilöihin, tunnistavat tilanteita ja tunteita. Meille muille musikaali tarjoaa runsaasti turistikuvaa Losista ja sen kiinnostavista kulissikaupungeista. Vain se Hollywood-kyltti puuttuu.

La La Landin kerrotaan olevan rakkaudenosoitus Enkelten kaupungille ja Hollywood-musikaaleille. Vertauksia ja viittauksia siitä kyllä runsaasti löytyykin. Ne vain ovat kovin perusjuttuja, suorastaan kliseitä ja hiukan naiiveja. Mutta tämä voi tietysti olla ikäkysymyskin:  ehkä kaikki tuo on uutta nykypäivän kaksikymppisille, jotka eivät tiedä kuka James Dean oli.

Kuten jo varmaan päättelittekin, en oikein päässyt elokuvan tunnelmaan. Mia ja Seb eivät olleet kovin kiinnostavia, ja leffa tuntui löysältä ja vähän pitkältä (kesto 2 tuntia ja 8 minuuttia). Yleensä en koskaan syö elokuvissa, mutta kun Joulupukki nyt kerran oli tuonut Herkkulippuja, viihdytin itseäni syömällä ämpärillisen popcornia. Kiinnostavassa leffassa en olisi ehtinyt.

Alun autoruuhkakuva monessa tasossa oli hieno. Pidin myös lopun lyhyestä klassikkomusikaaliversiosta. Sen musikaalin olisin itse asiassa halunnut nähdä täydessä mitassa. Mehevää jazziakin elokuvassa kuullaan, mutta siitähän en varsinaisesti mitään ymmärrä. Kunhan diggailen sitä vanhempaa tavaraa.

Musikaalit ovat haastava laji, ja on hienoa, että joku sentään vielä silloin tällöin uskaltaa sitä yrittää. Ei La La Land mitenkään läpeensä kelvoton leffa ole, mutta ei myöskään tämänhetkisen maineensa veroinen. Oikeiden huippuelokuvamusikaalien tasosta ollaan kaukana.



Elokuvan trailerin voit katsoa tästä:


Kommentit