KIRJA: Vilmos Kondorin kirjoittama rikosromaani Budapestin raunioissa (2017, Tammi)
No tätä on odotettu! Ex-työnantajani tapasi antaa joululahjaksi lahjakortin kirjakauppaan, ja muodostui jo melkein perinteeksi, että hankin sillä itselleni jouluiloksi Vilmos Kondorin uusimman Budapest noir -dekkarin. 2012 ilmestyi Budapestin varjot (Tammi), 2013 Budapestin synnit ja 2014 Budapestin vakooja.
Ja sitten ei mitään. Meni joulu ja toinenkin, mutta kirjasarjan neljännen osan suomennosta ei vain kuulunut. Tänä kesänä Budapestin raunioissa sitten viimein ilmestyi. Lukunäytteen kirjasta löydät klikkaamalla tästä.
Kaiken kaikkiaan viisiosaisen Budapest noir -sarjan päähenkilönä on periksiantamaton ja kovaksikeitetty rikosreportteri Zsigmond Gordon, jonka vaiheita seurataan arvaamattomassa Budapestissä vuodesta 1936 eteenpäin halki toisen maailmansodan.
Vuoteen 1943 sijoittuneen Budapestin vakoojan lukemisesta oli jo ehtinyt vierähtää sen verran pitkä aika, etten oikein enää muistanut, missä Gordonin kanssa mennään. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä Budapestin raunioissa -uutuudessa jatketaan vuodesta 1946.
Tilanne Budapestissä on karu ja lohduton: kaupunki on pommitusten jäljiltä raunioina ja nälkäiset ihmiset tolaltaan. Elämä on vainoharhaista ja turvatonta, ja vaikka sota on ohi, henkensä voi yhä menettää hetkessä. Eilisen vallankäyttäjät ovat tänään vainottuja, eikä tulevaa uskalla arvailla kukaan. Teloitukset ovat arkipäivää.
Edison-kahvilaa on saatu kursituksi kokoon juuri sen verran, että asiakkaat ovat voineet palata pöytien ääreen. Kahvilassa istuu amerikkalaisen upseeriystävänsä kanssa myös Zsigmond Gordon, kun tarkka-ampujan luodit odottamatta iskeytyvät aivan vieressä venäläisiin sotilaisiin. Viranomaiset tuntuvat ehtivän paikalle vähän liiankin nopeasti, ja syyllinenkin on heti selvillä. Gordonin epäilykset heräävät, ja hän huomaa jälleen kerran kyselevänsä liikoja.
Kondorin tekstin lukeminen on jälleen kuin aikakoneeseen astuisi. Hajut, maut ja äänet tulevat niin lähelle, että tuntuu kuin tosiaan olisi raunioituneessa Budapestissä kesällä 1946. Vaikuttavin luku kirjassa on se, jossa janoinen Krisztina yrittää päiväkausia pitää lämpimänä tajutonta ja haavoittunutta Gordonia luotien viuhuessa ympärillä. Kauhu, nälkä ja kylmyys raunioiksi tulitetussa asunnossa ovat niin todellisia, että itsellekin tulee lukiessa vilu.
Kondorin kirjojen kulku tosiaan on se Budapest noir eikä dekkarin perinteinen Kuka sen teki? - rakenne. Syyllisen henkilöllisyys on monesti melkein sivuseikka, eikä tämä välttämättä edes jää kiinni. Ajan henki ei ole rehellinen eikä oikeudenmukainen, ja jotenkin Gordonin on se vain kestettävä.
Keskeisempää kirjoissa on elävä ajankuva ja sen kuvaaminen, kuinka ihminen sopeutuu pakon edessä ääriolosuhteisiin. Kondor kirjoittaa järkyttävistä asioita vähäeleisesti, mutta koskettavasti. Oikeudentuntoinen Gordon sohii tietoisesti muurahaispesiä, mutta hänen ympärillään on aivan tavallisia ihmisiä, jotka yrittävät vain huolehtia omista asioistaan, ja kokevat silti karmeita.
 |
| Joulua 2013 vietin Budapestin syntien parissa. |
Vilmos Kondor käyttää kirjoissaan paljon todellisia paikkoja, tapahtumia ja henkilöitä, ja mietinkin, olisiko Budapestin raunioihin kannattanut meillä liittää tarinan historiallista taustaa suomalaiselle lukijalle avaava esipuhe. Ehkä olisi, mutta ainahan voi etsiä lisätietoa myös aivan itse.
Toisaalta lukemista ei oikeastaan haittaa, vaikka Unkarin sisäpoliittinen tilanne toisen maailmasodan lopulla olisikin vähän hakusessa. Sekavaa on myös kirjan henkilöillä. Aatteet ovat kirjavia, ja mielipiteet vaihtuvat paljon yhtä yötä lyhyemmässäkin ajassa, jos tarve vaatii. Vihollisista tulee pakon edessä liittolaisia, eikä kehenkään voi oikeastaan luottaa.
Eikä ole silkkaa fiktiota. Kun Gordonia kuulusteltiin kirjassa osoitteessa Andrássyntie 60, tajusin käyneeni siellä. Aivan Budapestin keskustassa sijaitseva rakennus on entinen salaisen poliisin päämaja, jossa nykyään sijaitsee hyytävä, mutta vaikuttava museo Terrorin talo. Sen näyttelyt kertovat Unkarin historiasta fasismin ja kommunismin aikoina. Suosittelen, jos käytte Budapestissä, mutta varoitan, että hyvin vakavaksi siellä vetää. Kyllä ihminen osaa olla peto.
Hartaasti toivon, että myös Budapest noir -sarjan viides ja viimeinen osa Budapest novemberben (2012) eli Budapestin marraskuu vielä suomennetaan. Haluan todella tietää, kuinka Zsigmond Gordonin käy.
 |
| Sarjan ensimmäinen osa Budapestin varjot on julkaistu myös Bon-pokkarina. |
Kirjailija Vilmos Kondoria pidetään Unkarin ensimmäisenä todellisena dekkarikirjailijana, ja hänen Budapest noir -sarjansa on ollut Unkarissa suurmenestys. Salanimellä kirjoittavan kirjailijan väitetään olevan pikkukaupungissa asuva syrjäänvetäytyvä matematiikanopettaja. Haastatteluja Kondor antaa hyvin harvakseltaan ja silloinkin vain sähköpostitse.
Pian salaperäisen kirjailijan kiehtova Budapest siirtyy myös valkokankaalle. Marraskuussa saa ensi-iltansa kirjasarjan ensimmäiseen osaan, Budapestin varjoihin, pohjautuva unkarilainen rikoselokuva Budapest Noir. Gordonia Éva Gárdosin (An American Rhapsody) ohjaamassa elokuvassa esittää Krisztián Kolovratnik ja Krisztinaa Réka Tenki, jonka amerikkalainen Variety-lehti on jo ehtinyt nostaa tämän vuoden kymmenen kiinnostavimman eurooppalaisen elokuva-ammattilaisen listalle.
Täytyy vain toivoa, että edes Yle toisi vielä jonain päivänä leffan myös meidän suomalaisten ulottuville.
Trailerin nyt sentään voit katsoa tästä:
Kuulin perjantaina kustantajalta, että sarjan viides ja viimeinen osa Budapest novemberben ilmestyy suomeksi näillä näkymin vuonna 2019. Töitä tehdään myös sen eteen, että Budapest Noir -leffa nähtäisiin täällä Suomessa esimerkiksi jollain elokuvafestivaalilla.
VastaaPoista